Vuoden 2017 syksyn ja talven aikana kysyin itseltäni mitä naapuruus oikeastaan on ja miten sitä voi tutkia. Tämä johtui siitä, että olin mukana tutkimushankkeessa, jota pyörittivät tutkijakollegani Pietarista. Hankkeen nimi oli ”Naapuruuden kerroskakku” ja siinä tarkasteltiin naapuruutta Suomessa ja Venäjällä. (Lisätietoa hankkeen nettisivuilta.) Oma osuuteni, jota tein yhdessä tutkija Olga Brednikovan kanssa, keskittyi naapuruuteen Suomen ja Venäjän välisellä raja-alueella.
Teimme kenttätöitä ja kävimme haastattelemassa ihmisiä raja-alueella kevään ja syksyn 2017 aikana. Kun oli aika ryhtyä analysoimaan aineistoa ja raportoimaan tutkimustuloksia, palasin naapuruuden käsitteeseen tavoitteenani määritellä tarkemmin, mitä se oikein tarkoittaa. Mihin asioihin kiinnitämme huomiota tutkimusaineistossamme, kun analysoimme, millaista naapuruus on raja-alueella?
Luin urakalla artikkeleja kaupunkitutkimuksen ja rajatutkimuksen aloilta ja etsin niistä erilaisia naapuruuden määritelmiä ja tapoja tutkia naapuruutta. Havaitsin, että kaupunkitutkimuksessa naapuruus tarkoittaa useimmiten kaupunginosaa tai naapurustoa ja tutkijat tarkastelevat hyvin erilaisin menetelmin ja tavoittein, millaisia naapurustot ovat, miten ihmiset niissä elävät, miten he ovat kanssakäymisissä keskenään ja miten naapurustot vaikuttavat ihmisten elämään. Rajatutkimuksessa naapuruus tarkoittaa lähes poikkeuksetta Euroopan Unionin naapurivaltioita ja naapuruuspolitiikkaa, ja tutkijat analysoivat politiikan sisältöjä ja vaikutuksia naapurimaihin.
Yhteistä näille tutkimuksille oli se, että naapuruus kiinnittyy aina johonkin paikkaan; oli se sitten naapurusto kaupungissa tai naapurivaltiot. Lisäksi naapurit olivat olennaisia naapuruuden määritelmälle, olivat sen sitten seinänaapureita, samassa kaupunginosassa asuvia ihmisiä tai naapurivaltioita sekä niiden rajaseutujen asukkaita. Tutkijoita kiinnosti naapurien välinen kanssakäyminen sekä toiminta naapurustossa.
Naapuruus liittyi myös tiettyihin arvoihin, kun tutkijat määrittelevät, millainen on hyvä naapurusto tai hyvä naapuruus, tai tulisiko naapurien olla kanssakäymisissä keskenään ja miten. Esimerkiksi valtaosa EU-naapuruutta koskevasta tutkimuksesta suhtautui hyvin kriittisesti siihen, miten EU toimii naapurimaidensa kanssa ja miten se pyrkii siirtämään omia arvojaan ja toimintatapojaan niihin ottamatta huomioon naapurimaiden tarpeita ja intressejä.
Kaikkein tärkein lopputulema lukemisesta oli kuitenkin se, että ei ole olemassa yhtä naapuruuden määritelmää, jota kaikki tutkijat käyttäisivät tai joka sopisi kaikkiin tutkimuksiin. Jokaisessa tutkimuksessa pitää miettiä erikseen, mitä naapuruudella tarkoitetaan.
Meidän tutkimuksessamme Suomen ja Venäjän välinen raja-alue muodosti naapuruston, jossa tarkkailimme, millaista raja-alueella asuvien ihmisten välinen kanssakäyminen oli ja miten he käyttivät ”naapurustoaan”. Emme lähteneet siitä ennakko-oletuksesta, että naapurien pitäisi olla tiiviissä kanssakäymisessä keskenään tai että heidän pitäisi muodostaa rajat ylittävä yhteisö. Meitä kiinnosti enemmän se, miten rajan ja toisen valtion läheisyydessä asuminen vaikuttaa ihmisten arkielämään.
Näillä ajatuksilla lähdimme syventymään aineistoomme.